Tällä kertaa kuvasimme koulutehtävää varten kuvituksen runoon. Kirjoituskurssilla tehtävänä oli siis tehdä jonkinlainen blogipostaus, joten mehän päätimme tietysti toteuttaa sen itsellemme tyypillisellä tavalla. Tässäpä siis runomme ja pari tunnelmaan ohjaavaa kuvaa. (Klikkaa kuvat suuremmiksi)
Koittaa nousta
vaan ylös ei pääse.
Yrittää vielä,
kompastuu valkoiseen helmaansa.
Vielä kerran.
Nyt.
Kohoaa kompuroiden.
Jalat pettävät,
romahtaa maahan.
Mustat untuvat
peittävät raskaina alleen
pienen vaalean
ihmisen irvikuvan
joka jatkaa yrittämistä,
untuvien, nyt jo sulkien
peittäen hänet tiiviimmin.
Jos ei jalat kanna
siiville on turha yrittää,
ja hän jatkaa rämpimistä
kunnes makaa ojassa,
kauniina,
mustien varjojen peitossa.
